torstai 24. lokakuuta 2013

Ajatuksia eversti Carden kurssilta

Pahoittelut radiohiljaisuudesta blogin suhteen. Meinasin lopettaa kirjottamisen kokonaan, mutta katsotaan nyt, tuleeko tässä vielä innostuttua.

Olin tulkkaamassa eversti Carden kurssia lokakuun puolivälissä Ruukissa. Samalla tuli seurattua tietysti lähes koko kurssi hyvin tiiviisti, kääntäessä kun on pakko ymmärtää mitä tapahtuu, kun sanasta sanaan kääntäminen harvemmin onnistuu. Olen kirjoitellut ylös joitakin asioita, joita minulla jäi mieleen. Suurin osa on referointia siitä, mitä eversti sanoi tai miten minä asian ymmärsin, eivät siis välttämättä suoria lainauksia siitä, mitä eversti sanoi. Mitenkään syvällinen läpileikkaus kurssista tämä ei tietysti ole – jokainen kun kuulee ne asiat, jotka kokee itselleen jollain tapaa tärkeäksi. Tässä kuitenkin joitakin poimintoja niille jotka eivät paikalle päässeet.

”It is easy to do difficult things badly. It is much more difficult to do easy things well.”

Carde puhuu paljon siitä, että perusasiat tulee hallita täydellisesti. Ja siitä, että niiden hallitseminen täydellisesti ei ole helppoa. Kaikki kuitenkin perustuu näille yksinkertaisille perusasioille, joten kun niiden hallinta on erittäin hyvää, siirtyminen kohti vaativampia tehtäviä ei olekaan niin vaativaa.

”Activity. ALWAYS activity.”

Jopa enemmän kuin keveydestä, eversti Carde puhuu hevosen aktiivisuudesta ja eteenpäinpyrkimyksestä. Välillä hän jopa sanoi, ettei nyt edes maininnut että hevosen tulee pyrkiä eteenpäin, ”koska se on itsestäänselvyys”. Lähes jokaisen ratsukon kohdalla työskenneltiin oikeanlaisen eteenpäinpyrkimyksen ja aktiivisuuden saavuttamiseksi, jota eversti piti ensiarvoisen tärkeänä, jotta työskentely on ylipäätään hyödyllistä.

“Don’t go fast! Going fast is not a parf of dressage.”

Carde halusi hevosten liikkuvan rauhallisessa tempossa, mahdollisimman pitkillä ja hitailla askellajilla, kuitenkaan aktiivisuutta unohtamatta. Monet ratsastajat sekoittavat eteenpäinpyrkimyksen ja vauhdin keskenään, ja hakiessaan eteenpäinpyrkimystä lisäävätkin virheellisesti vauhtia. Tällöin hevonen liikkuu lyhyillä ja nopeilla askelilla ja usein etupainoisena. Tämä oli myös yksi niistä asioista, joihin eversti useimmin puuttui, ratsukosta riippumatta. Hitaasti, mutta aktiivisesti liikkuva hevonen, on tavoite jota kohti pyritään - kohti kokoamista, siis.

”Activity, balance, submission.”

Eversti muistuttaa usein näistä kolmesta tärkeästä asiasta: eteenpäinpyrkimys, tasapaino, myötääminen/kuuliaisuus/pehmeys avuille. Hän myös mainitsee usein, ettei eteenpäinpyrkimyksestä ole iloa ilman keveyttä, eikä keveydestä ilman eteenpäinpyrkimystä.

“It is important to do simple things perfectly.”

Osa kurssilla tehtävistä asioista oli näennäisesti helppoja ja yksinkertaisia: pysähdyksiä käynnistä, siirtymisiä eri askellajien välillä, ympyrätyöskentelyä eri raameissa. Eversti kuitenkin painotti sitä, ettei niiden tekeminen oikein ole kuitenkaan helppoa, vaan yllättävän haastavaa. Esimerkiksi käynnistä pysähdyttäessä käytettiin paljon aikaa valmisteluun: hevosen tuli säilyttää eteenpäinpyrkimys loppuun asti, pysähdys valmisteltiin huolellisesti puolipidätteillä, hevosen niskan tuli säilyä korkeimpana kohtana, etuosan tuli säilyä ylhäällä, tuntuman tuli säilyä kevyenä ja hevosen piti pysähtyä enemmänkin neliönä kuin takajalat kaukana ja paino etuosalla. Hankalaksi tämän tekee everstin mukaan se, että hevonen ennakoi ja usein muuttuu hitaaksi, koska se odottaa pysähdystä ja tähän ratsastajan tuli puuttua, kuitenkaan tasapainoa tai keveyttä menettämättä.

”The horse can not decide about closing the angle (of the head and neck), about the height of the head and neck and about the amount of contact. These are rider’s decisions.”

Carde oli tarkka siitä, etteivät hevoset liiku kuolaimen takana ja lyhyellä kaulalla, turpa ryntäitä kohti. Tässä asennossa oikeanlainen kokoaminen ei ole niille mahdollista ja ne työskentelevät vartalostaan väärällä tavalla. Hevoset saavat liikkua mieluummin turpa luotiviivan etupuolella tai luotiviivalla. Hevonen ei saa paeta kuolainta taaksepäin, eikä se myöskään saa yrittää vapautua siitä kiskomalla eteenpäin. Ratsastaja päättää minkä verran hän pitää tuntumaa hevosen suuhun. Tämän tuntuman tulee olla aina mahdollisimman kevyt.

“People talk a lot about the use of the hand and it is very important. But what they forget is that a good hand starts from a good seat: supple hips, supple shoulders and elastic elbows. The hand can only be as good as the seat.”

Tällä kertaa eversti selvensi mielestäni hyvin istunnan tärkeyttä. Hän sanoo usein, kuinka ensiarvoisen tärkeää on kevyt ja pehmeä tuntuma ja kuinka tarkkaa käden käytön tulee alla. Nyt kuitenkin päästiin myös asian alkulähteille siinä, että istunnan merkitystä korostettiin (mikä sinänsä saattaa olla useimmille itsestäänselvyys, mutta mielestäni erittäinkin mainitsemisen arvoinen seikka). Eversti sanoi, että hyvä käsi lähtee lantiosta ja lonkista, jotka seuraavat hevosen liikettä, rennoista, liikkuvista olkapäistä ja joustavista kyynärpäistä. Ilman näitä ei ole olemassa ”hyvää kättä”. Eversti mainitsi myös, että alussa kuuluisi käyttää reilusti aikaa oikeanlaisen istunnan ja tasapainon opettamiseen: vasta kun tasapaino on erittäin hyvä, on ratsastajalla mahdollisuus käyttää kättä oikein. Tässä hän kuitenkin näkee usein puutteita, sillä istunnan opiskelu on usein aikaavievää ja monien mielestä jopa tylsää.

”Instead of pulling the horse’s head up, prevent him from falling on the shoulders.” 

Eversti puhuu kursseillaan paljon hevosen pään ja kaulan asennosta ja sen vaikutuksesta hevosen tasapainoon ja liikkumiseen. Esimerkiksi siirtymisissä Carde mainitsee jatkuvasti tasapainon ja aktiivisuuden/eteenpäinpyrkimyksen. Hevosen tasapaino tulee säilyttää niin, ettei se saa kaatua lavoilleen ja mennä etupainoiseksi. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin ainoastaan pyytää hevosen päätä ylös.

”Keep the horse on the bit.”

Hevosen tulee olla rento suustaan ja pyöreä niskastaan. Mikäli hevonen vastustaa, ratsastaja liikuttaa sormiaan, jotta saa hevosen rennommaksi ja tuntuman kevyemmäksi. Kun hevonen saadaan pehmeästi kuolaimelle, oikea työskentely sen kanssa voi alkaa.

“With a young horse, you want a freedom gait, steadiness and a quiet horse.”

Kurssilla oli jonkin verran keskustelua nuoren hevosen kouluttamisesta. Eversti sanoi, että nuoren hevosen kanssa ei vielä haluta hirveästi erilaisia asioita, mutta sen halutaan liikkuvan rennosti ja tahdikkaasti eteenpäin, luonnollisessa tempossa ja raamissa (vapaa käännös). Hevosen tulee myös oppia liikkumaan tasaisella ja pehmeällä, ratsastajan määrittämällä tuntumalla ja pyydetyssä raamissa. Kun tämä onnistuu, ruvetaan ratsastamaan siirtymisiä askellajien sisällä, ja aloittamaan myös sivuttaisliikkeitä. Termillä ”quiet horse” eversti käsittääkseni tarkoitti sitä, että hevosen kuuluu työskennellä rennon tyytyväisenä ja rauhallisena, ei hermostuneena tai kiihtyneenä.

“Flexion is not the goal. We use the flexion as a tool to achieve the goal.”

Valmennuksessa työskenneltiin paljon ympyrällä, jota eversti pitää hyvänä tapana kouluttaa hevosia (ja ratsastajia). Ympyrällä hevosen rentouttamiseen ja kuolaimelle hakemiseen käytetiin asetusta, joskus reiluakin. Eversti selitti, että asettuessaan jokainen hevonen ensin kääntää päätään, jonka jälkeen se rentoutuu ja myötää niskastaan. Tämän myötäyksen saatuaan, aktiivisuuden säilyttäen, ratsukko on valmis jatkamaan työskentelyä eteenpäin. Eversti käytti tässä esimerkkinä ovesta kulkemista: avaat oven nupista/avaimella (asetus), jonka jälkeen kuljet siitä (aktiivisuus ja eteenpäinpyrkimys).

”Prepare, prepare, prepare.”

Eversti keskittyi paljon siihen, että hevonen oli kunnolla valmisteltu kulloiseenkin tehtävään, jota siltä pyydettiin. Hän kehotti ratsastajia käyttämään tarpeeksi aikaa siihen, että hevosella oli sellaiset olosuhteet, joissa se voi suorittaa pyydetyn tehtävän itsestään. Hevonen siis haetaan siihen tasapainoon, raamiin ja tempoon, josta sen on mahdollisimman helppoa tehdä pyydetty asia. Jos joku tärkeä osa jää puutteelliseksi, jatketaan valmistelua niin kauan, että hevonen on valmis.

 “Every exercise badly done is not only useless, but also harmful.”

Harjoituksia tehtäessä eversti on hyvin tarkka siitä, että pienetkin yksityiskohdat menevät oikein. Tätä hän perustelee esimerkiksi sillä, että mikäli harjoitusta ei tehdä oikein – hevonen työskentelee väärässä asennossa, ei ole tasapainossa, on laiska – ei harjoitus ole pelkästään hyödytön vaan jopa hevoselle haitallinen.

”When you are training horses, you don’t always necessarily know what to do. More important is to know what NOT to do.”

Kurssilla oli keskustelua siitä, että jossakin vaiheessa hevosen koulutusta tulee mahdollisesti eteen asioita, joita ratsastaja ei ole aikaisemmin harjoitellut (esimerkiksi kootummat liikkeet, piaffi, passage tms). Everstiltä kyseltiin, miten osata edetä työskentelyssä, mikäli asiat ovat itselleenkin vielä outoja, eikä ole tunnetta siitä miltä niiden pitäisi tuntua?
Eversti vastasi tähän, että ainakaan ei saa suurta vahinkoa aikaiseksi, kun pitää tärkeät perusasiat mielessä, ja miettii, miten asioiden EI kuulu ainakaan mennä. Käsitin, että samat perusasiat – eteenpäinpyrkimys, tasapaino, avuille myötääminen ja keveys, ovat niitä joita tässäkin painotettiin.

”You have to be demanding!”

Joissakin tapauksissa eversti rohkaisi ratsastajia pyytämään hevosiltaan enemmän – hän sanoi, että vaatimustason tulee olla sellainen, että hevonen joutuu oikeasti työskentelemään, muuten harjoittelusta ei ole juurikaan hyötyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ratsastaja alkaisi esimerkiksi käyttää voimakkaampia apuja, vaan ainoastaan nostaa vaatimustasoa hevosta kohtaan, kun se on siihen valmis.

”It’s all about the partnership.”

Eversti mainitsee usein, että hevoset ovat hyväluonteisia ja nöyriä eläimiä, jotka tekevät kyllä pyydetyt asiat kun ymmärtävät mitä niiltä halutaan. Kaikki perustuu hevosen ja ihmisen väliselle suhteelle: sen tulee olla kumppanuutta, jossa molemmat haluavat tehdä yhteistyötä keskenään. Ratsastajan tulee olla pomo, mutta hyvä pomo, jonka kanssa on mukava työskennellä.

Muita huomioita

Eversti puuttui tiettyihin asioihin useamman ratsukon kohdalla. Näitä huomioita tuli muutamia kertoja:
- Hartiat taakse, älä nojaa eteen.
-Säilytä tuntuma!
* Tuntuman täytyy säilyä hevosen näkökulmasta tasaisena ja jatkuvana, työskentelyasennosta riippumatta.
 -Säilytä asetus!
*Työskentelyssä eversti oli tarkka siitä, että haluttu asetus tuli säilyttää, jotta saatiin säilytettyä rentous ja pyöreys niskassa.
-Kädet eteen ja ylöspäin.
*Osa hevosista halusi sulkea leukakulmaa, liikkua lyhyellä kaulalla ja viedä turpaa taaksepäin. Tällaisessa tapauksessa eversti pyysi ratsastajaa liikuttamaan käsiään selkeästi eteen- ja ylöspäin, jotta hevonen ymmärtää venyttää tuntumaa kohti.
-Työskennelkää nuorten hevosten kanssa kevyessä ravissa.
*Eversti suositteli nuorten hevosten kanssa käytettävän kevyttä ravia, koska se on helpompaa hevoselle ja ratsastajalle.

Ja lopuksi..
“There is only two kinds of riding, good and bad. I prefer the good one.”
Kurssilla everstiltä kysyttiin, minkälaista ratsastusta hän arvostaa. Vastaus lienee aika tyhjentävä, ja myös monien muiden taitavien valmentajien suusta kuultu ;-)




9 kommenttia:

  1. Kiitos, tämä oli hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
  2. Elä lopeta kirjoittamista. Laatu korvaa määrän. ;) Maalaisjärkisiä hevosammattilaisblogeja tarvitaan enempi. Niitä ideologisia jeesustelublogeja on ihan liikaa ainakin minun naamakirjaseinällä. No... ehkä se vika onki lähinnä siinä mun seinässä.

    VastaaPoista
  3. No tämmösestä kerran vuodessa päivitettävästä blogista on kyllä varmaan suunnattomasti iloa :D
    Täytyy myöntää, että mulla on ollut useampikin teksti työn alla, mutta sitten jossain vaiheessa oon surffaillut liikaa intternetissä ja todennut, että enpä julkaisekaan mitään. Ehkä pitäs vaan nakella sumeilematta kaikki tänne, sillä tavalla kai ne monet muutkin tekee?

    VastaaPoista
  4. Kaikki tekstit vaan esille! Tää on ainut hevos-/ratsastusaiheinen blogi, jota jaksan lukea :D

    - Anniina

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus ja tässä sen taas voi vaan todeta, että ratsastus tosi kovaa ajatus- ja tunnetyötä ja balanssin löytäminen tuntuukin sitten aivan mahtavalle.

    VastaaPoista
  6. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  7. Kirjoita sitten vaikka harvakseen, mutta asiaa :)

    Olen pari kertaa ollut kuulemassa tulkkauksiasi Everstin klinikoilla ja täytyy kiittää. Ne oikeasti ovat tulkkauksia, eivät pelkkää puheen käännöstä.

    On mukavaa seurata niitä, kun tiedät mistä milloinkin on kyse, olet tärkeä osa tapahtumien onnistumista.

    VastaaPoista
  8. Kiva jos muutkin löysivät ajateltavaa tästä tekstistä. Ja hyvä myös, jos tulkkaukset kelpaavat, vaikka se ei ihan minun alaa olekaan. Toivon että ihmiset ymmärtävät vähän mitä eversti kursseillaan ajaa takaa, koska hän puhuu todella tärkeistä asioista. Osa tietysti on aina "lost in translation", mutta jos edes saa vähän kiinni ideasta, niin se on jo eteenpäin.

    Yritän kirjoitella vähän enemmän jatkossa - ja toivottavasti heikommalla sensuurilla.. Lähinnähän nämä tekstit ovat myös itselle sellaista ajatusten jäsentelyä ja selkiinnyttämistä, joten sinällään jo minullekin hyödyllisiä, vaikka ovatkin turhan sekavia ja pitkiä välillä.

    VastaaPoista
  9. oisiko mahdollista että tekisit postauksen jossa kerrottaisiin miten uuden hevosen kanssa kuuluisi aloittaa? sain juuri oman hevosen ja tarvitsisin hiukan vinkkejä miten aloittaa.. olen ratsastanut ratsastuskoulussa 16 vuotta ja olen 19:)

    VastaaPoista