Keskivaikean Ö:n suorittajat

Taisin viimeksi selittää että Rolle on helppo Ö -tasoinen, mutta nyt oon kyllä päättänyt että sen koulutustaso ei ole enää helppo vaan keskivaikea Ö! Siitä ei enää olekaan pitkä matka helppoon C:hen, ensin vaativa Ö ja sitten päästäänkin jo oikeisiin koulutustasoihin.

Kisoista siis, kattellaanpa miten mun ennustuksien kävi. Ensinnäkin meidän Rolle, jonka tukka oli nätisti(ei edes töyhtö sojottanut pystyssä, kiitos Hennan) ja häntäkin liehui komeasti. Ulkonäköön siis oli panostettu, kuten kuuluukin, jos ei kauheasti muita avuja(vielä) ole.. Minun mielestä on ihan kohteliasta seura-/harjoituskisoissakin laittaa hevosen harja kiinni ja koittaa muutenkin saada se kohtalaisen siistin näköiseksi. Ihan vaan kunnioituksesta kilpailua, tuomaria, järjestäjiä ja muita osallistujia kohtaan, vaikka olisivat kuin pienet kilpailut. Samalla oppii asennoitumaan oikein koko hommaan eikä ole sitten niin iso kynnys siirtyä seuraavalle tasolle. Niin ja toki hevosen siistiminen ja letittäminen on sellainen taito joka kuuluu jokaisen hevosenomistajan yleissivistykseen!

Rolle otti tosi lunkisti kaiken kisoihin valmistautumisen, vähän se ihmetteli kun yritin letittää sitä selästä käsin(en yltänyt). Koppiin meni sievästi ja Äimärautiolla se sitten seisoikin katoksessa kuin tatti, varmaan luuli menevänsä hiitille tai radalle joka tapauksessa. Maneesia se katto kerran ja pysähty, sitten mentiin sisälle. Siellä se oli tietenkin vähän ihmeissään, raukka, mutta kuunteli kuitenkin mua. Oli pakko kokeilla ennen rataa nostaako se laukat - varsinaisesta nostosta ei kyllä voi tässä tapauksessa puhua - ja siitä se vähän jännittyi. Meillä jäi vähän arvioitua vähemmän verkka-aikaa, kun kisat olikin menny vähän suunniteltua nopeammin tässä vaiheessa, mutta siitä ei oikeastaan haittaa ollut. Rollen kans verryttely oli kirjaimellisesti sitä verryttelyä, siellä ei mitään kummallisuuksia tehty. Rolle meni kiltisti radalle, toki se jännitti, mutta kuunteli kyllä mua - eikä juossut ihan täysillä ja yritti laukatakin molempiin suuntiin! Tai siis saatiin ihan useampi laukka-askelkin, ainakin jokseenkin tunnistettavissa oleva. Rolle siis meni niin hyvin kuin tuossa tilanteessa pystyi. Pisteitä me saatiin puoli pistettä vajaa 80 ja prosentit oli sitten melkein 50. Harmi sinänsä, puoli pistettä enemmän ja voisin sanoa että Rolle on helppo C-tasoinen!

Rolle sai fiksuuspisteitä multa paljon enemmän kuin seuraava potilas eli Aku. Maneesiin kun mentiin, ois voinu luulla että Aku on joku nelivuotias ori, joka on ensimmäistä kertaa tuotu pois kotoa. Tallikaveri Womppa ei ollut vielä hallissa niin Aku vaan huusi ja peitsasi ja meni sivusuuntaan hirveetä kyytiä. Wompan tulo maneesiin auttoi hetkellisesti, mutta sitten Aku taas rupes jännittämään. Se vaan kattelee muita hevosia pää pystyssä eikä keskity ollenkaan. Siinä vaiheessa on aivan sama, että seisonko minä siellä satulassa päälläni vai yritänkö ratsastaa. Ei Aku toki käsistä lähde tai mitään sellaista, mutta siihen ei vaan pysty vaikuttamaan. Ja toinen kiva seuraus tästä on se että askellajit menee ihan sössöksi, tulee juuri peitsaamista ja laukka ei pyöri ollenkaan, menee aivan kököksi. En sitten laukannut verkassa kuin yhden noston verran ja totesin että ei kannata. Ravissa oli sentään vähän enemmän mahdollisuuksia tehdä jotain.

Huvittavinta tässä on se, että kävin Akun ratsastamassa edellisenä päivänä samaisella maneesilla ja se oli silti aivan paineissaan välillä. Ja sitä painetta nimenomaan aiheuttaa ne muut hevoset, joita se alkaa kytätä. Sitten se ei keskity enää ollenkaan. Lisähaastetta tulee vielä siitä että Akun jännittäessä sen ravi menee aivan kamalaksi, siellä ei voi istua mitenkään. Ei tosiaan uskoisi suomenhevosesta, mutta sen liike on sen verran hankala, että jää kyllä puoliveristenkin ravit kakkoseksi. Jos se siis on yhtään jännittynyt, en voi mennä kuin tosi varovasti eteenpäin, etten TIPAHDA. C meni sitten vähän vaan ajellessa ohjelma läpi, päästiin melkein oikeaa askellajia oikeassa kohdassa, lukuunomatta pientä peitsipätkää raviinsiirtymisessä ja laukka oli aika karmeaa. Kohtalaisesti saatiin kuitenkin pisteitä ja oltiin seitsemänsiä.

Seuraava luokka oli sitten K.N.Special, ja siihenkin verkkailin lähinnä ravissa ja otin muutaman laukkapätkän. Aku oli jo pätkittäin ihan kiva, mutta sitten TAAS joku hevonen meni jostain ohi ja sitä piti ruveta toljottamaan pää pystyssä. Jotenkin olisin odottanut että se pysyy kuulolla, mutta ei. Radallakin oli sitten aika epätasaista menoa, kuolaintuntuma ei pysy ihan tasaisena enkä pystynyt ravaamaan eteenpäin niin paljon kuin olisin halunnut. Johtuen siitä että Aku ei vieläkään ollut tarpeeksi rento, joten se lähtee vaan ylöspäin kun pyytää eteen ja alkaa pompottaa mua kahta kauheammin. Laukka ei taaskaan pyörinyt ollenkaan kun oltiin muualla kuin ympyrällä ja toisella laukkalävistäjällä, juuri sillä jonka lopussa pitää siirtyä käyntiin, Aku lähti vaan sutimaan hirveää kyytiä. Voi sitten jokainen kuvitella miltä se käyntiin siirtyminen näytti.. Prosentteja oli 57 ja risat. Aika hyvin ennustin, oltiin 12. ja osallistujia luokassa oli 29 - puolenvälin paremmalla puolella siis. Sinänsä rata oli ihan siisti ja tarkka, mutta en nyt silti ole siihen erityisen tyytyväinen. Aku pääsee nyt hierottavaksi ja sitten suunnitellaan uusiksi että mitä tehdään sen kanssa. Jos se ei ala toimia kisoissa, niin sitten se saa tehdä jotakin muuta.

Päivän loppuhuipennuksena oli vielä Armas Riiviö eli Arttu. Jossain kohti ennen rataa mua jo pikkusen jännitti, kun katoin sinne radalle(se todellakin on ihan syystä “pitkä rata“) ja sitten vielä niitä muita hevosia siinä verryttelyssä. Mutta ei meitä sitten enää Artun kanssa jänskättäny juurikaan kun päästiin verkkaamaan. Arttu oli nimittäin ehtinyt jännitellä jo K.N:n verkassa, ja siltä rupes olemaan jo puhti pois. Sain sen verkassa toimimaan ihan kivasti mutta harjoitusravissa ja laukassa huomasi, että ei oikein löydy pokeria - tiputti helposti raville, jos kokosi laukkaa, ja ravissa töpötti aika lyhyttä askelta. Annoin Artun sitten kävellä aika paljon ihan pitkällä ohjalla, mutta silti meille tuli tosi pitkä verkka-aika, oliskohan ollut joku tunti ja vartti? Kuitenkin, siinä ajassa tuntu jo menopeli vähän hyytyvän vaikka paljon käveltiinkin ja hyytyihän se ihan kunnolla kun päästiin radalle. :D Noh, ei se mitään, sain pukattua jotenkin hevosen koko radan läpi vaikka toisen vastalaukan se tyynesti tiputtikin. Laukka oli kuitenkin paljon helpompaa kuin ravi, vaikka siinäkin oli todella työlästä kääntää täyskaarrot, kun Artun etupää ei meinannut irrota maasta mihinkään. Ei kuitenkaan saatu täystyrmäystä, vaikka prosenteilla ei juhlita - 52,759 - muutenkin piste-erot luokassa ei ollu mitenkään huimia. Olihan tuo Artun ensimmäinen helpon A:n rata (ja vielä pitkän radan ohjelma!) ja mulle eka rata Artun kans melko keposella harjottelulla, joten ihan hyvin meni siihen nähden. Seuraavalla kerralla osataan sitten vähän taktikoida että riittäisi energiaa vähän enemmän ja minäkin ehkä osaan paremmin Artun ratsastaa. Toivottavasti. Kuitenkin näyttää siltä että Artun kans voi tuota A:ta ruveta harjoittelemaan, jos tuollaisella täi tervassa -suorituksella kuitenkin saa hyväksytyn ja jopa muutaman ihan asiallisen liikkeen suoritettua.

Nyt pitää sitten katsoa vähän kisakalenteria eteenpäin, ensi viikonloppuna en lähde Muhokselle vaan sunnuntaina kohti Ypäjää ja Richardin klinikkaa(JEE!). Rolle saa pitää koulukisoista taukoa, se osallistuu sitten kun on oikeasti helppo C -tasoa, ja muiden kanssa mennään sitten vähän sen mukaan mitä omistajien kanssa sovitaan. Seuraavat kisat mun osalta saattaa olla pääsiäisenä Kuivasjärvellä Ken98:n harjoituskisat, ja sinne näillä näkymin en osallistu pelkästään suomenhevosilla ;-)