Ratsastuksen alkeiden opettelusta

Useimmiten en halua kirjoittaa mistään asiasta kun olen kovin tuohtunut, koska homma alkaa helposti lähteä vähän lapasesta. Päädyn jaarittelemaan ummet ja lammet ja kuulostan jo mielenvikaiselta, kun mielestäni olen keksinyt johonkin asiaan Suuren Totuuden tai löytänyt jostakin Valtavan Epäkohdan. Nyt on kuitenkin pakko, koska törmään samaan asiaan jatkuvasti, ihan koko ajan, ja se sapettaa minua aivan älyttömästi.

Nimittäin tämä ratsastuksen perusteiden ja alkeiden opettaminen, ja sen puutteellisuus. Jokainen joka on ratsastanut useamman vuoden, tietää että istunta on todella tärkeä asia ja sitä pitää treenata, sama levy vuodesta toiseen. Usein myös ne samat ongelmat, koska niihin ei puututa tai mikä pahempaa, niihin ei osata puuttua. Siltikin alkeiskursseilla EDELLEEN opetetaan jotain kivikautista ratsastustyyliä: ”jos haluat pysäyttää hevosen vedä ohjasta. no jos ei se pysähdy niin kiskaise vielä kovempaa. ja sitten liikkeelle. pohkeita. POTKAISE KUNNOLLA! hyvä. ja sitten käännetään. vedä siitä sisäohjasta niin hevonen kääntyy. vedä vielä kovempaa, jos se ei heti käänny.” Ja minä tyhmä oikeasti luulin, että eihän nyt kukaan enää tuolla tavalla opeta..

Minkä takia oikeaa asentoa ja istuntaa ei opeteta heti aluksi? Voi luoja että tässä vaiheessa antaisin melkein toisen käteni, jos olisin vaikka ensimmäiset viisi vuotta harjoitellut pelkästään oikeaa istuntaa ja sen käyttöä. Tällä hetkellä se olisi enemmän kuin sata jänistä. Nykyään se näköjään menee niin, että kun olet ratsastanut noin viisi vuotta, ruvetaan puhumaan istunnasta ja siitä miten sitä pitäisi käyttää. Miksi sitä ennen pitää ratsastaa VÄÄRIN viisi vuotta tai pahimmassa tapauksessa vielä enemmän?

Ymmärrän kyllä, että ratsastus on todella vaikea laji. Mitä enemmän sitä opetan, sitä enemmän ihmettelen että miten kukaan voi tätä ikinä edes oppia. Ja koska se on niin vaikea laji, sen oppiminen vie paljon, PALJON aikaa, ja paljon toistoja. Ja korjauksia. Ja toistoja. Ja aikaa. Jos ratsastaa kerran viikossa, kestää se projekti aika lailla koko elämän. Ymmärrän senkin, että nykyään ihmisillä on kiire, asiakas on aina oikeassa, ja kaikkien pitää päästä äkkiä tekemään paljon asioita hevosten kanssa.

Mutta sitä EN ymmärrä, että tästä kärsii aina ja poikkeuksetta hevonen. Huono istunta ja epäselvä apujen käyttö on hevosen mielestä epämukavaa. Selässä pomppiva ratsastaja on epämukava ja kipeyttää hevosen. Suusta vetävä ratsastaja on epämukava ja kielen ruttaaminen sattuu. Joka suuntaan hölskyvä kuski on epäselvä ja hevosen on vaikea liikkua tasapainossa. Jännittynyt kuski saa hevosen jännittymään jostain tai jarruttamaan. Kaikista paksuinta on kun kuulin että eräs kokenut opettaja oli sanonut isossa ratsastuskoulussa, että ”ei ne hevoset välitä jos siellä selässä pomppii” (esimerkiksi harjoitusravissa). Miten joku ammattilainen voi sanoa tuollaista?? Meidän opetushevosten selässä ei ainakaan kukaan pompi, koska en halua että niihin sattuu tai ne kipeytyvät. Niiden ei tarvitse kärsiä, jos ratsastaja ei osaa. Ratsastajan täytyy olla tarpeeksi nöyrä opetellakseen asioita pala palalta ja siirtyäkseen vaikeampiin tehtäviin vasta kun istunta on riittävän hyvä.

Mistä luulette, että kaikki vastahakoiset, laiskat, reagoimattomat, kovasuiset, jäykät ja hankalat hevoset tulevat? Hevonen haluaa miellyttää, jos se ymmärtää mitä halutaan ja se kykenee tehtävään fyysisesti. Se ei halua olla kovasuinen tai turta, mutta siitä tulee sellainen, jos se joutuu suojelemaan itseään ratsastajan osaamattomuudelta. Se turtuu vetoon ja pohkeilla paukuttamiseen, ja istunnan avutkin se oppii jättämään huomiotta, jos suurin osa ratsastajista heiluu satulassa miten sattuu.

On toki olemassa joitain ratsastajia, joilla on liian suuret luulot itsestään ja jotka ihmettelevät vaan ”miksei tämä typerä hevonen toimi”. Näitä kuitenkin näkee nykyään tosi harvoin, onneksi. Enemmän minulle tulee vastaan ratsastajia, jotka sanovat että ”Olen ratsastanut kymmenen vuotta, eikä kukaan ole opettanut minulle miten apuja käytetään.” Tai vaihtoehtoisesti ”Olen käynyt kaksi vuotta tunneilla, mutta ei kukaan ole koskaan kertonut missä asennossa satulassa pitäisi olla.” Miten voidaan olettaa, että ratsastajat oppivat, jos opettajat eivät opeta? Jos kyse olisi vaikka polkupyöräilystä, minulle olisi aivan sama mitä kukin tekee omalle pyörälleen, rikkokoot vaikka, eihän se minulta pois ole. Mutta kun kyse on eläimestä, suuresta ja uskomattoman nöyrästä ja kiltistä eläimestä kuten hevosesta, niin minä en vaan RAASKI opettaa huonoa ratsastusta – tai olla opettamatta hyvää. Minä en halua nähdä kun hevosia kiskotaan suusta ja niitä potkitaan ja ratsastajat menevät kierrostolkulla hevosen selässä harjoitusravia siellä pomppien koska ”ei se hevosta haittaa”. Minä osaan sen verran lukea hevosta, että NÄEN, ETTÄ KYLLÄ SE HAITTAA. Minä haluan että ratsastajat oppivat, mutta eivät hevosen kustannuksella. Haluan ajattelevia ratsastajia, jotka tietävät että hevonen ei ole kone, ja asioita tehdään sen kanssa, sitä kuunnellen. 

Surullisinta on kun tunnille tulee alle kymmenvuotiaita lapsia, joita on opetettu pysäyttämään ohjista vetämällä ja pyytämään hevonen liikkeelle potkaisemalla. Meidän tuntihevoset eivät pysähdy ohjista kiskomalla vaan istunnalla (no, joku saattaa jossain vaiheessa kiskomallakin pysähtyä, jos epämiellyttävä veto ei muuten lopu) ja potkaisemalla ne saa melkoiseen vauhtiin. Välillä meinaa itku päästä, kun saa mennä lapsille sanomaan että unohda kaikki mitä sinulle on opetettu, nyt harjoitellaan eri tavalla. En minä halua lapsiakaan opettaa ratsastamaan väärin, vaan niin, että hevosta ei saa repiä ja potkia, koska se sattuu siihen. Enkä minä päästä lapsia laukkaamaan sen takia että ”se on kivaa, me halutaan laukata”, jos hevoset eivät ole hallinnassa käynnissä ja ravissa. Ratsastuksen ei kuulu olla vaan kivaa, vaan siinä kuuluu opetella taitavaksi, koska se on hevoselle mukavampaa. Jokaisen itseään kunnioittavan ratsastajan tulisi opetella jatkuvasti taitavammaksi, koska se tekee hevosen elämästä aina vähän miellyttävämpää.

Minun asiakkaani ja oppilaani ovatkin onneksi aivan mahtavia ihmisiä, joilta löytyy nöyryyttä opetella kaikki asiat A:sta lähtien ja ymmärrystä hevosta kohtaan. Heille perusasioiden ja istunnan opettelu ensin on täysin itsestäänselvyys, koska sen vaikutus hevoseen on niin suuri.

Mutta entäs ne opettajat? Kuka opettaisi alkeet ratsastajille oikein, ettei taas tule vastaan niitä vuosikausia ratsastaneita, joille ei ole koskaan opetettu istunnasta mitään? Olisiko aika, että ratsastuskoulukulttuuri Suomessa vähän muuttuisi? Ei ole oppilaiden syy, jos ei ole tietoa paremmasta. Opettajien vastuulla on oppiminen ja etenkin hevosten hyvinvointi. Ei enempää eikä vähempää.