Klinikkamuistiinpanoja: Richard White Ypäjällä, osa 1

Alkuun voisin todeta, että HUH. Oli ihan käsittämättömän hyvä klinikka! En tykkää minkäänlaisesta fanaattisuudesta, mutta voin kyllä silti todeta että tähän mennessä näkemistäni valmentajista Richard on ihan kevyesti paras. Ja olen nähnyt jo muutaman valmentajan, useimmat Ypäjällä vierailleet huiput Kyrasta ja Morriksesta lähtien. Se mikä Richardin opetustyylissä erityisesti uppoaa minuun on se, ettei hän keskity teettämään ratsastajilla enemmän ja enemmän vaan korjaa ratsastajan istuntaa ja opettaa tätä käyttämään sitä, ja vasta tämän jälkeen puututaan hevosen liikkumiseen - jos siinä vaiheessa on vielä tarvetta. Nimittäin ratsastajan onnistuttua istuntansa korjaamisessa hevosissa näkyvät muutokset ovat ihan huomattavan suuria. Nyt olen vielä entistäkin enemmän vakuuttunut siitä, että suurin syy sille etteivät jotkut ratsastajat tunnu edistyvän on näiden istunta. Oikeanlaisen istunnan opettelu vie älyttömästi aikaa ja vaivaa ja on työlästä - ja sen opettaminen on myöskin hankalaa, varsinkin jos ei ole käsitystä siitä miten oikeanlainen istunta toimii. Ja vaikka siitä olisikin käsitys, ei se silti ole helppoa.

Richardissa on myös se hieno puoli, että hän pitää kaikkia oppilaita ihan samanarvoisina (ainakin kaikkia niitä, joiden opetusta minä olen seurannut). Kun olin itse työssäoppimassa, Richard paneutui minun ja muiden työssäoppijoiden opettamiseen ihan samalla tavalla kuin Kyran tai muiden kansainvälisellä tasolla kilpailevien ratsastajien. Ja silti kaikille hän opetti periaatteessa samoja asioita, istuntaa ja sen käyttöä. Hän selittää saman asian tarvittaessa vaikka kymmenen kertaa, ja niin monella eri tavalla, että ratsastaja ymmärtää mitä haetaan.

Noh, se siitä hehkutuksesta. Koitan nyt kuitenkin saada selitettyä täällä niitä asioita, jotka minulle jäivät klinikasta mieleen ja jotka itse koin tärkeäksi. Kaikki jutut ovat siis minun ymmärrykseni mukaan kirjoitettuja ja käännettyjä englannista, joten osa saattaa kuulostaa vähän hassulta. Saattaa myös olla etten kaikkia asioita selitä kovin perinpohjaisesti, koska suuri osa oli minulle ennestään tuttuja, mutta niistä sai taas vähän eri ulottuvuuksia esiin. Pyrin myös opettamaan soveltuvilta osin kaikkea mitä vaan osaan, joten tunneilla pyritään periaatteessa ihan samaan, omalla tasollamme. Klinikan kaikki ratsastajat olivat vähintään vaB -tasoa ja erittäin kokeneita ja hyviä ratsastajia, joten heidän kanssaan korjaukset olivat osittain hyvinkin hienosäätöä ja meillä tavallisilla kuolevaisilla sitten vähän isompia juttuja ;-)

Ennen kuin aloitan kirjoittamaan sen kummemmin istunnasta, voisin kertoa siitä mitä Richard sanoi ylipäätään ratsastamisesta klinikan aluksi. Hän totesi, että ratsastuksen kuuluisi olla yksinkertaista - vähän kuin pyörällä ajo. Pitelet kiinni pyörän sarvista, joista ohjaat pyörää, ja polkimista saat lisää vauhtia. Jos et pidä pyörää tasapainossa, se kaatuu. Aika nopeaa opit säilyttämään pyörän tasapainossa. Ongelma ratsastuksen kanssa on se etteivät hevoset ole polkupyöriä vaan ajattelevia olentoja, ja ne eivät (useimmiten) kaadu, vaikkei ratsastaja saisikaan niitä säilyttämään tasapainoaan.

Kirjoista Richard sanoi sen verran, että niitä on ratsastuksesta kirjoitettu todella paljon ja teoriassa niissä onkin paljon hyvää tietoa. Kirjojen ongelma on se, ettei niissä kerrota miltä asioiden pitäisi TUNTUA - hän käytti jälleen mansikkahillovertausta: jos et ole maistanut sitä, toisen on hankala selittää miltä se maistuu, vaikka asiaa kuinka kuvailisi - eikä niissä kerrota mitä pitää tehdä sitten, jos asiat eivät mene niin kuin kirjoissa. Richard myös mainitsi että hevoset ovat aika hyviä opettamaan ratsastajia ratsastamaan niin kuin haluavat tulla ratsastetuiksi, ja tämä johtaa siihen että ratsastajat oppivat huonoja tapoja - auttamaan hevosia liikaa tai ratsastamaan niitä väärässä asennossa.

Mutta, ratsastusfilosofiaa lisää seuraavassa postauksessa, nyt itse asiaan. Aloitetaan ratsastajan painosta, istuinluista ja asennosta, ehkä se riittäis tämän kerran aiheeksi! Joissain kohdissa tulee varmasti hieman toistoa tai asiat ovat hieman omituisessa järjestyksessä, mutta koittakaa kestää.

-Ratsastajan painopiste on istuessa itse asiassa paljon ylempänä kuin seistessä, heti lapaluiden alapuolella. Ratsastajan painopisteen tulee laskeutua alaspäin ratsastajan käsien välistä kohti istuinluita; paino rintakehästä (vatsan- ja selän yläosasta) alaspäin.

-Ratsastajan painon täytyy laskeutua suoraan istuinluille, kuitenkin niin etteivät istuinluut tule suoraan terävästi hevosen selkää vasten, vaan ne on ikään kuin “pehmustettu”, kuin tyynyn päällä istuessa. Jos ratsastaja painaa istuinluita alaspäin, hevonen ei halua nostaa selkäänsä ylös.

-Ratsastajan “selkä painavana”, anna painovoiman tehdä tehtävänsä!

-Istuinluut pysyvät satulassa yhdessä paikassa, niitä ei liikuteta eikä niillä työnnetä tai pusketa hevosta. ISTUNNALLA/ISTUINLUILLA TYÖNTÄMINEN EI OLE APU. Myöskään satulan työntäminen ei ole apu.

-Jos ratsastajan istuinluut ja paino liikkuvat satulassa, hevonen ei pysty tasapainottamaan itseään ratsastajan painon alle, koska ratsastajan painopiste liikkuu koko ajan.

-Yksi tärkeimmistä asioista ratsastuksessa on se että pystyy tasapainottamaan itsensä istuinluiden päälle silloinkin kun käyttää jalkojaan.

-Jos hevonen vetää ohjista, ratsastajan täytyy pitää painonsa edelleen istuinluillaan ja käyttää keskivartalon lihaksiaan vastustaakseen hevosta.

-Ratsastajan vastuulla on laskea painonsa satulaan ja hevosen tehtävänä on kantaa ratsastajan paino.

-Todella taitavat ratsastajat itse asiassa nostavat painonsa hieman ylös satulasta joka askeleella, antaen hevosen selälle tilaa liikkua!

-Laukassa istuinluut eivät saa liikkua edestakaisin, vaan niiden kuuluu pysyä yhdessä kohdassa satulaan nähden.

-Ratsastajan jalka antaa hevoselle signaaleja, mutta se myös tasapainottaa koko ylävartaloa.

-Jos ratsastaja ei hengitä, hän työntää itsensä irti satulasta.

-Hyvä asento ei pelkästään riitä, täytyy myös pystyä käyttämään sitä ja istumaan hevosen selässä niin että tuntee olonsa mukavaksi.

-Mikäli istunnan alla ei ole paljoa minkä päällä istua(hevosen selkä alhaalla), älä paina istuinluita alas hevosen selkää kohti, hevosen kuuluu nostaa selkäänsä kohti istuinluita.

-Jos ratsastaja ei anna hevosen tehtäväksi painonsa kantamista, hevonen ei tee sitä.

Tässä nyt vähän alkua muille ajatuksille, paljon on vielä muistiinpanoja jäljellä ja itselläkin vielä aivoissa pyörii sen verran kaikennäköistä, että tekstiä vielä riittää. Parempi vaan itsellekin jäsennellä asioita niin saa vähän kerrattua ja mietittyä mitä oikeastaan tulikaan opittua. Voin myös samalla kertoa että heti reissulta palattuani mietin asioita ratsastaessani ja tadaa, kaikki hevoset toimivat paremmin! Enkä tehnyt rehellisesti mitään muuta eri tavalla kuin yritin istua enemmän paikallani ja vaadin hevosen tasapainottamaan itsensä alleni. Lisäksi käytin painoa lukuunottamatta muita apuja entistä vähemmän (jos oikeasti istuu sinne hevosen selkään niin elämä helpottuu kummasti).

Loppuun vielä yksi ajatus, suora lainaus Richardilta:

“You have to find out where you are now before you can get to where you want to go.”